RAKKAUDESTA LAJIIN – AMATÖÖRITREENARI

Amatööritreenari on tyypillisesti henkilö keski-iän kieppeillä. Hänen sydämensä lyö ravin kaksijakoiseen tahtiin, vaikka ranteessa oleva älykello väittääkin ihan muuta.

Nuorena hän asui ravitallilla. Kirjaimellisesti, koska muuhun ei ollut varaa. Hevoset eivät olleet harrastus, vaan koko elämä sekä identiteetti. Nukkuminen oli välttämätön paha, elimistö toimi haalealla kahvilla ja palkka oli yhdentekevä yksityiskohta, kunhan sai olla tallilla.

Hän opiskeli hevosenhoitajaksi ajatuksella:

“Ei sillä palkalla ole väliä, kunhan saa tehdä töitä hevosten kanssa.”

Ja niinhän se nuoruus kului ravitalleilla Suomessa ja ehkä vähän maailmallakin. Elämä oli hikeä, sekä omaa että hevosten, ja haaveita. Nimenomaan paljon haaveita.

Sitten iski elämä, tuli ja pamautti kuin kaviosta suoraan naamaan lentävä jääpaakku.

Oli aika perustaa perhe. Ja sen seurauksena oli myös aika hankkia “oikea ammatti”, siis sellainen, jossa on työajat, ja jonka jopa sukulaiset nyökkäillen hyväksyvät. Niinpä Amatööritreenarista tuli sairaanhoitaja, lähihoitaja, insinööri, opettaja, yrittäjä tai jokin muu yhteiskuntakelpoinen yksilö, vaikka sydän olisi mieluummin hoitanut hevosia.

Haave raviurheilun menestyksestä ei silti kuollut. Ei edes ontunut. Se pirulainen jäi odottamaan. Ja nyt Amatööritreenarilla on pari tai viisi ravuria omassa tallissa ja noin tuhat palloa ilmassa yhtä aikaa. On perhe, on lasten harrastukset, on työ, on hevoset, on arki ja on jatkuva tunne siitä, että vuorokaudessa pitäisi olla vähintään 37 tuntia. Riittäisikö sekään? Luultavasti ei.

Jos Amatööritreenari ei ole ”vapaa-aikanaan” raveissa tai treenamassa hevosia, hän seuraa raveja puhelimen näytöltä yhdellä silmällä ja toisella vahtien, ettei perunat pala liedellä. Hän todellakin haaveilee lottovoitosta ja eläkepäivistä. Siitä ihanasta ajasta, jolloin voi taas omistaa koko elämän hevosten treenaamiseen ilman aikatauluja, herätyskelloja ja Teams-palavereja.

Amatööritreenarin suusta kuullaan usein lause: ”Ois tavoitteena saaha nää hevoset ens keväänä starttiin, kun kerkeis vaan tarpeeks treenaamaan joskus!”