Montératsastaja on ravimaailman vastine kenttäratsastajalle. Se hurjapäinen tyyppi, joka ensimmäisen kerran lajia kokeiltuaan on koukussa samantien ja sielu vaatii lisää. Ja lisää. Hän ei kaihda vauhtia, eikä liioin vaarallisia tilanteitakaan. Päinvastoin. Montératsastaja elää niistä. Tämä laji ei muuten todellakaan ole sohvaperunoille, eikä varsinkaan niille, jotka kysyvät ensimmäisenä: “Onko tämä turvallista?” Montératsastajan kunto on vähintään yhtä kova kuin hevosella, us

Tämä on juuri sitä helmikuun alkua, jolloin maailma näyttää postikortilta ja tuntuu pakastimelta. Pakkasmittari näyttää −30 °C. Ei siis sellaista ihanaa ja idyllistä “pikku pakkasta”, vaan sellaista, joka saa sieraimet liimautumaan yhteen ja ripset jäätymään toisiinsa alle minuutissa. Lumi narskuu saappaiden alla ja pakkanen paukahtelee puissa. Hevosenhoitaja kääriytyy kerros kerrokselta villaan, fleeceen, toppaan, toiseen toppaan ja ehkä vielä yhteen toppaan varmuuden vuoksi