RAKKAUDESTA LAJIIN – TUNTIRATSASTAJA
- Nina Väisänen
- 2.2.
- 1 min käytetty lukemiseen

Tuntiratsastaja on usein se, joka on joskus lapsena ja nuorenakin elänyt tallilla.
Hevosen tuoksu on vieläkin se ainoa oikea tuoksu ja sormien pujottaminen hevosen paksuun harjaan se paras tunne.
Mutta jostain kulman takaa tuli elämä.
Opiskelu, työt, aikataulut, aikuisuus ja kaikenlaiset “ehkä myöhemmin” -asiat.
Mutta sydän ei unohtanut.
Ja niin eräänä päivänä tuntiratsastaja palaa tallille.
Ei puolivillaisesti, vaan ihan koko sydämellä.
Koska paluu satulaan vetää kuin magneetti.
Tuntiratsastaja käy tunneilla säännöllisesti ja nauttii jokaisesta minuutista koko rahan edestä. Hän ei koskaan skippaa tunteja, ellei ole jokin pakottava syy, kuten jalka poikki tai omat hautajaiset.
Hän saapuu tallille aina hieman etuajassa, ihan vain katsomaan vähän,
ja lähtee tunnin jälkeen viivytellen, koska ei millään malttaisi vielä.
Hän rakastaa kehittymistä.
Sitä hetkeä, kun joku asia yhtäkkiä loksahtaa paikalleen.
Kun käsi pysyy rauhallisempana.
Kun istunta löytää tasapainon.
Kun hevonen vastaa apuun ja tuntiratsastaja tietää, että hevonen ja ratsastaja ymmärtävät toisiaan siinä hetkessä juuri täydellisesti.
Hän ei lannistu epäonnistumisista, vaan yrittää uudelleen.
Tuntiratsastaja odottaa viikoittaista tuntiaan kuin kuuta nousevaa.
Ja tunnin jälkeen hänen kasvonsa säteilevät kuin aurinko Hangon keksissä.
Posket punaisina, tukka sekaisin ja hymy kasvoilla seuraavan aamun palaveriin saakka.
Parasta tuntiratsastamisessa on vapaus.
Ei tarvitse huolehtia kengityksistä, eläinlääkäristä, loimituksista tai heinälaskuista.
Saa tulla, ratsastaa, rakastaa lajia ja lähteä kotiin hyvällä omallatunnolla ja väsyneillä reisillä.
Ja silti ehkä...
Jossain sydämen perukoilla kytee ajatus.
Se pieni, vaarallinen lause.
“Ehkä joskus… oma hevonen.”
Mutta ei vielä.
Ei nyt.
Joskus, ehkä.
Tuntiratsastaja on ilon, oppimisen ja puhtaan ratsastamisen ystävä.
Hän ei omista hevosta, mutta hetken aikaa, ratsastustunnin verran kerrallaan,
hän elää juuri siinä, missä sydän on aina halunnut olla




Kommentit