Hevosenhoitajat ovat aivan oma ihmislajinsa. Sellainen, jonka rakkaus hevosiin on syntynyt jo äidin kohdussa, tai ainakin viimeistään 3-vuotiaana, kun tuleva hevosenhoitaja pääsi ensimmäistä kertaa ponin selkään talutusratsastuksessa ja elämä meni siinä hetkessä lopullisesti uusiksi. Koska kun heppaan kerran rakastuu, siitä tuskin koskaan parantuu. Hevosenhoitajan elämä pyörii, yllättäen, hevosten ympärillä. Hän elää niistä ja rakkaudesta lajiin, ei palkkakuiteista. Hevosenho

Kouluratsastaja ei vain ratsasta. Hän hioo. Viilaa. Säätää. Ja tarkistaa vielä kerran, että otsapannan kristallit ovat suorassa kuin hopealusikat isomummon perintövitriinissä. Kouluratsastaja rakastaa kiiltäviä varusteita, mielellään sävy sävyyn sopivia ja ehdottomasti pientä blingiä. Tai no, pientä ja pientä. Voiko blingiä edes olla liikaa? Ei. Ei voi. Ja jos se on pientä, niin onko se edes blingiä? Kouluratsastaja rakastaa sitä, kun varusteet on puunattu niin kiiltäviksi, e

Kenttäratsastaja on se tyyppi, joka ei kysy koskaan, onko tämä järkevää. Sen sijaan hän kysyy, kuinka kovaa mennään. Kenttäratsastaja on hurjapää, joka ei vauhtia tai vaaratilanteita kaihda. Päinvastoin. Hän tervehtii niitä kuin vanhoja tuttuja. Paikallisen päivystyksen ja röntgenin henkilökunta tuntee hänet jo etunimeltä, ja vastaanotolla ei enää kysytä “mitä kävi”, vaan “mikä este tällä kertaa”. Pienet vammat eivät kenttäratsastajaa hidasta. Ne vain muistuttavat, että edell

Kaikilla on niitä päiviä, kun olisi voinut vain jäädä peiton alle ihan suosiolla. Myös hevosihmisillä. Sellaisia päiviä, kun herätyskello soi liian aikaisin, kahvi jäähtyy ennen kuin ehtii juoda, lapsetkin kiukuttelee ja mieli on jo valmiiksi vähän vinossa aamusta alkaen. Töissä on ollut kiirettä ja kaikkea pientä, sellaista näkymätöntä harmia, joka ei ole mitään suurta mutta painaa silti hartioita ja mieltä, kuin märät lapaset. Tätiratsastajalla on juuri sellainen päivä. Tal

Hevosmies voi olla hevosmies syntyjään tai myöhemmin elämän ja kohtalon kolhimana, enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti, lajiin ajautunut. Syntyjään hevosmies on yleensä kasvanut hevosperheessä tai -suvussa, jossa hevosen haju on ollut tutumpi kuin äidin hajuvesi ja traktori on opeteltu käynnistämään ennen polkupyörällä ajoa. Hevoselämä on tullut mukaan jo heti äidinmaidossa tai viimeistään tallin käytävillä leikkiessä. Harrastuksen kautta lajiin eksyneet hevosmiehet ovat har