RAKKAUDESTA LAJIIN – KENTTÄRATSASTAJA

Kenttäratsastaja on se tyyppi, joka ei kysy koskaan, onko tämä järkevää.

Sen sijaan hän kysyy, kuinka kovaa mennään.

Kenttäratsastaja on hurjapää, joka ei vauhtia tai vaaratilanteita kaihda. Päinvastoin. Hän tervehtii niitä kuin vanhoja tuttuja.

Paikallisen päivystyksen ja röntgenin henkilökunta tuntee hänet jo etunimeltä, ja vastaanotolla ei enää kysytä “mitä kävi”, vaan “mikä este tällä kertaa”.

Pienet vammat eivät kenttäratsastajaa hidasta.

Ne vain muistuttavat, että edellinen viikonloppu meni oikein, eli harrastuksen parissa.

Kenttäratsastaja rakastaa adrenaliinia suonissaan. Sellaista tunnetta, jossa sydän hakkaa, näkökenttä kapenee ja maailma tiivistyy seuraavaan esteeseen. Elämä koostuu kenttäratsastuksesta ja pääosin vain siitä, ja jos joskus ei koostu, se tuntuu lähinnä väliaikaiselta häiriöltä.

Kenttäratsastajan hevoset ovat nopeita, vahvoja ja yhtä hullunrohkeita kuin ratsastajansa. Ne eivät kysele, ne tekevät. Ne eivät epäröi, ne hyppäävät. Ja jos maastoeste näyttää hieman epäilyttävältä, hevonen vilkaisee ratsastajaa ja tietää vastauksen jo valmiiksi. Yli mennään!

Turvavarusteisiin saa uppoamaan pienen omaisuuden.

Liivit, kypärät, suojat, kaikki viimeisintä huutoa.

Ei siksi, että pelättäisiin jotain sattuvan.

Vaan siksi, että voidaan mennä vielä kovempaa!

Viikonloput kuluvat kisoissa.

Ja jos ei ole kisoja, valmentaudutaan.

Ja jos ei valmentauduta, suunnitellaan seuraavaa starttia.

Kenttäratsastajalla on kalenterissa kolme tilaa: kisat, treenit ja palautuminen ja se viimeinen lähinnä nimellisesti.

Kenttäratsastajan motto on yksinkertainen ja rehellinen:

“Vauhti korjaa virheet.”

Ja joskus se jopa pitää paikkansa.

Kenttäratsastaja elää hetkissä, joissa maa tömisee, esteet lentävät ohi ja sydän on hetken verran nopeampi kuin järki.

Ja juuri siksi hän palaa radalle yhä uudelleen. Hymyillen, hieman mustelmilla, mutta täysin onnellisena