RAKKAUDESTA LAJIIN - PONINOMISTAJA

Poninomistaja on se hieman omituinen tyyppi, jolla ei välttämättä ole ihan kaikki muumit laaksossa. Ja hän tietää sen itsekin.

Häntä on varmasti varoiteltu ponien itsepäisestä, kekseliäästä ja välillä suorastaan rikollisesta luonteesta. Mutta onko hän kuunnellut?

Ei.

Hän on hankkinut ponin. Tai poneja. Ja on sitä paitsi äärimmäisen onnellinen siitä.

Koska mikä olisikaan parempaa kuin omistaa poni?

No se, että omistaa useamman.

Ponissa on paljon hyviä puolia.

Esimerkiksi se syö murto-osan siitä, mitä hevonen ja sen karsinan siivous kestää minuutin. Poni tarjoaa aina täyden annoksen draamaa, yllätyksiä ja elämänopetuksia, mitkä myös sen hyviksi puoliksi laskettakoon.

Ponin kanssa voi harrastaa monenlaista, kuten vaikkapa karanneen ponin perässä juoksemista, aitojen korjaamista, varastettujen porkkanoiden etsimistä, valjakkoajoa, agilityä, raveja, ratsastustakin jos on itse tarpeeksi pieni, tai sattuu niin hyvin, että lähipiirissä vaikuttaa sellainen pieni tyyppi, kuten lapsi esimerkiksi. Välillä saa harrastaa myös ihan vaan ongelmanratkaisua.

Eli kuten huomaat, ponin kanssa voi harrastaa melkein mitä vain.

Useimmiten poninomistaja on lapsena halunnut oman ponin, mutta vanhemmat eivät ole suostuneet. Ja nyt, aikuisena, hän toteuttaa haaveensa olla ikuinen ponityttö, tai -poika.

Koska yrittäkääpä nyt estää. Hähä!

Poninomistaja kuulee ei-hevosihmisiltä usein lauseita kuten:

“Onpa hauska pieni hevonen!”

tai

“Onko se varsa?”

Ei. Se on PONI.

Ja sillä on mielipide asiasta, kysyitpä tai et.

Poninomistaja rakastaa poniaan ehdoitta, vaikka poni järjestää päivään ekstra jekkuja, yllätyksiä ja äkillisiä juonenkäänteitä. Koska poni on kekseliäs kuin mikä ja käyttää lahjojaan täysin estoitta.

Poninomistaja ei valinnut helppoa tietä.

Hän valitsi ponin.

Ja tekisi sen miljoonasti uudelleen.

Rakkaudesta lajiin, ponien tutkimattomiin polkuihin ja ehdottomasti poneihin.