On tammikuu. Päivä on juuri sellainen kuulas ja kirkas, joka suorastaan vaatii maastolenkkiä. Aurinko pilkahtaa vain juuri sen verran, että metsä näyttää hetken aikaa lapsuuden satukirjan aukeamalta. Puut seisovat hiljaa, raskaat lumivaipat harteillaan, ja pakkanen nipistää nenänpäätä ja saa posket punoittamaan ja naaman kohmeeseen niin, että puhekin puuroutuu. Siis siitä pakkasesta, ei aivoverenkiertohäiriöstä, kuten voisi myös luulla. Täydellinen päivä maastoratsastukselle!

Hevosenhoitajat ovat aivan oma ihmislajinsa. Sellainen, jonka rakkaus hevosiin on syntynyt jo äidin kohdussa, tai ainakin viimeistään 3-vuotiaana, kun tuleva hevosenhoitaja pääsi ensimmäistä kertaa ponin selkään talutusratsastuksessa ja elämä meni siinä hetkessä lopullisesti uusiksi. Koska kun heppaan kerran rakastuu, siitä tuskin koskaan parantuu. Hevosenhoitajan elämä pyörii, yllättäen, hevosten ympärillä. Hän elää niistä ja rakkaudesta lajiin, ei palkkakuiteista. Hevosenho

Tallilla kahvitauko ei ole mikään kellotettu perustauko. Se on hengähdys taukohuoneessa. Hetki lämmitellä sormet ja varpaat. Sellainen hetki, jossa aikaa ei varsinaisesti ole, mutta se otetaan silti. Tallinpitäjä nojaa hetken hevosta vasten. Hevonen nojaa takaisin ja pyytää rapsutuksia. Toisella kädellä pidetään kiinni kahvimukista, toisella arjesta, joka koostuu vähän kipeästä selästä, heinästä hiuksissa, kylmistä sormista ja lämpimistä sydämistä. Kahvi höyryää. Se ei ole en

Kaikilla on niitä päiviä, kun olisi voinut vain jäädä peiton alle ihan suosiolla. Myös hevosihmisillä. Sellaisia päiviä, kun herätyskello soi liian aikaisin, kahvi jäähtyy ennen kuin ehtii juoda, lapsetkin kiukuttelee ja mieli on jo valmiiksi vähän vinossa aamusta alkaen. Töissä on ollut kiirettä ja kaikkea pientä, sellaista näkymätöntä harmia, joka ei ole mitään suurta mutta painaa silti hartioita ja mieltä, kuin märät lapaset. Tätiratsastajalla on juuri sellainen päivä. Tal

Montératsastaja on ravimaailman vastine kenttäratsastajalle. Se hurjapäinen tyyppi, joka ensimmäisen kerran lajia kokeiltuaan on koukussa samantien ja sielu vaatii lisää. Ja lisää. Hän ei kaihda vauhtia, eikä liioin vaarallisia tilanteitakaan. Päinvastoin. Montératsastaja elää niistä. Tämä laji ei muuten todellakaan ole sohvaperunoille, eikä varsinkaan niille, jotka kysyvät ensimmäisenä: “Onko tämä turvallista?” Montératsastajan kunto on vähintään yhtä kova kuin hevosella, us

Poninomistaja on se hieman omituinen tyyppi, jolla ei välttämättä ole ihan kaikki muumit laaksossa. Ja hän tietää sen itsekin. Häntä on varmasti varoiteltu ponien itsepäisestä, kekseliäästä ja välillä suorastaan rikollisesta luonteesta. Mutta onko hän kuunnellut? Ei. Hän on hankkinut ponin. Tai poneja. Ja on sitä paitsi äärimmäisen onnellinen siitä. Koska mikä olisikaan parempaa kuin omistaa poni? No se, että omistaa useamman. Ponissa on paljon hyviä puolia. Esimerkiksi se sy

Hevosmies voi olla hevosmies syntyjään tai myöhemmin elämän ja kohtalon kolhimana, enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti, lajiin ajautunut. Syntyjään hevosmies on yleensä kasvanut hevosperheessä tai -suvussa, jossa hevosen haju on ollut tutumpi kuin äidin hajuvesi ja traktori on opeteltu käynnistämään ennen polkupyörällä ajoa. Hevoselämä on tullut mukaan jo heti äidinmaidossa tai viimeistään tallin käytävillä leikkiessä. Harrastuksen kautta lajiin eksyneet hevosmiehet ovat har

Tämä on juuri sitä helmikuun alkua, jolloin maailma näyttää postikortilta ja tuntuu pakastimelta. Pakkasmittari näyttää −30 °C. Ei siis sellaista ihanaa ja idyllistä “pikku pakkasta”, vaan sellaista, joka saa sieraimet liimautumaan yhteen ja ripset jäätymään toisiinsa alle minuutissa. Lumi narskuu saappaiden alla ja pakkanen paukahtelee puissa. Hevosenhoitaja kääriytyy kerros kerrokselta villaan, fleeceen, toppaan, toiseen toppaan ja ehkä vielä yhteen toppaan varmuuden vuoksi

Tallinpitäjä on se ”vähän” hurahtanut ihminen, joka on jossain elämänsä omituisessa ja vähemmän selväjärkisessä vaiheessa katsonut pihaansa ja ajatellut: “Tähän olisi kiva rakentaa talli.” Ja sitten tehnyt sen. Yleensä talli sijaitsee tallinpitäjän omassa pihassa, koska miksi ihmeessä työn ja vapaa-ajan välillä pitäisi olla selkeä raja? Tallinpitäjiä on kahta sorttia. On niitä, joilla on asiakkaita ja niitä, joilla on kotitalli. Molemmat ovat yhtä hulluja. Sillä tallin pitämi